Kun ensimmäinen lumi laskeutuu pihamaalle, moni kissa pysähtyy ikkunan ääreen tuijottamaan outoa, valkoista maisemaa pitkäksi aikaa. Tuttu piha on yhtäkkiä täysin toisen näköinen, ja tuoksutkin ovat muuttuneet. Osa kissoista innostuu heti ja haluaa ulos tutkimaan, kun taas toiset jäävät mieluummin katselemaan lämpimän ikkunan takaa pitkän tovin ennen kuin uskaltautuvat ovelle asti.
Ensimmäinen retki lumeen rauhassa
Anna kissan tutustua lumeen omaan tahtiinsa, esimerkiksi avaamalla ovi hetkeksi ja antamalla sen itse päättää, haluaako se astua ulos vai jäädä tarkkailemaan kynnykseltä käsin. Moni kissa haistelee ensin lunta tassullaan, ennen kuin uskaltautuu kunnolla eteenpäin. Kärsivällisyys kannattaa, sillä painostaminen saa kissan usein vain perääntymään takaisin sisälle.
Ensimmäisillä kerroilla kannattaa pysyä lähellä ja seurata, miten kissa reagoi kylmään ja pehmeään lumeen tassujensa alla. Osa kissoista nostelee tassujaan yllättyneenä, ja se on täysin normaalia uudessa tilanteessa. Lyhyt, muutaman minuutin retki riittää hyvin ensimmäisellä kerralla, ja aikaa ulkona voi pidentää vähitellen, kun kissa alkaa tuntea olonsa varmemmaksi.
Pihan tutut reitit voivat näyttää lumen alla aivan erilaisilta, joten kissa saattaa aluksi vaikuttaa hieman ymmällään omalla tutulla alueellaan. Anna sille aikaa hahmottaa uudelleen, mistä portti löytyy tai missä suosikkipuu sijaitsee, kun kaikki tuntomerkit ovat valkoisen peitteen alla piilossa.
Pihalle kannattaa myös luoda muutama selkeä polku tallaamalla lunta samaa reittiä useamman kerran. Kissa oppii nopeasti käyttämään näitä polkuja, ja syvä lumi jää tällöin reunoille tutkittavaksi vain silloin, kun se itse niin haluaa. Tuttu polku helpottaa myös paluuta sisälle, jos sää yllättäen muuttuu kylmemmäksi tai tuulisemmaksi kesken retken.
Kun kissa palaa sisälle ensimmäisen lumiretken jälkeen, sen tassut ja turkki kannattaa kuivata pehmeällä pyyhkeellä heti oven pielessä. Sulava lumi jättää usein pieniä vesilätäköitä lattialle, ja kuivaaminen tekee paluusta mukavamman sekä kissalle että kotiväelle. Ikkunalauta on monelle kissalle mieluinen tarkkailupaikka, josta lumipeitteistä pihaa voi seurata turvallisesti sisältä käsin niin kauan kuin haluaa, ennen kuin uskaltautuu itse ovelle asti.
Vähitellen lumesta tulee kissalle yhtä tuttu osa vuodenkiertoa kuin syksyn rapisevista lehdistäkin. Ensimmäisen talven kokemukset jäävät usein mieleen, ja seuraavina vuosina sama kissa saattaa jo odottaa innolla ensimmäistä lumipäivää päästäkseen pihalle tutkimaan.
